sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Neuloosi on tarttuva tauti

Jouluna 2012 annoin ystävälleni lahjaksi "Opetan sinut neulomaan" -lahjakortin. Hän lunasti sen noin kuukausi sitten. Vaikka veikkkaan että ystäväni on unohtanut koko lahjakortin! Ennen "oppitunteja" ystäväni oli äidiltään juuri oppinut miten neulotaan silmukat oikein. Opetin miten neulotaan "kurjaa nurjaa" ja lähdettiin tekemään joustinneuleena villasukan vartta. Seuraavan kerran kun nähtiin oli varsi valmiina ja lähdettiin opettelemaan kantapäätä. Siinä menikin koko päivä! Kantapään yhteydessä tuli opittua myös  ylivetokavennus ja kaksi yhteen -kavennus, joten kiila- ja kärkikavennuksia varten lähetin vain kirjalliset ohjeet ja niiden avulla ystäväni sai ensimmäisen sukan valmiiksi. Eikä aikaakaan, niin ystäväni lähetti viestin että ensimmäinen sukkapari oli valmiina. Olin ystävästäni todella ylpeä! ♥

Monen mielestä kantapää on sukan vaikein osuus. Minusta ei. Mielestäni oli alkuun paljon hankalampaa saada sukista samankokoiset ja näköiset. Toki kantapään kavennuksissa oli alkuun hieman pureskeltavaa, mutta muutaman sukan jälkeen kavennusten logiikan oppii ja sen jälkeen kantapään teko on helppoa kuin heinänteko.

En enää pysy mukana laskuissa kuinka monta paria sukkia ystäväni on saanut valmiiksi, ainakin kolmet, kuukauden aikana. Kolmansien sukkien varressa oli jo pieni pätkä palmikkoakin. Neljänsinä sukkina ystäväni aloitti eilen lähes polveen saakka yltävät palmikkosukat Novitan sukkalehdestä. Neuloosi on siis pahemman kerran iskenyt ystäväänikin!

Nyt meillä kokoontuu kerran tai kaksi viikossa, "martta-kerho". Valloitetaan olohuoneen sohva kokonaan neulotaan, nauretaan ja vaihdetaan kuulumisia! Eilen ystäväni ilahdutti minua aivan ihanalla mukilla! ♥



Aamulla herätessäni tajusin, että minuun on iskenyt toinen helposti tarttuva tauti, flunssa. Tänään on otettu sitten ihan rennosti, nukuttu, löhötty ja juotu kipeää kurkkua rauhoittamaan kuppi jos toinenkin kuumaa ihanasta uudesta mukista. ♥


Eilen menin vielä viime hetkellä osallistumaan Silmukan saalistus -blogin järjestämään Bloggaajan haaste 31 - haasteeseen (kuvaa klikkaamalla saat tietoa haasteesta). Eli siis maaliskuussa tässä blogissa on kaikkea muuta kuin hiljaista.

Leppoisaa sunnuntaita!

4 kommenttia:

  1. Oi, tuollaiset neulontakaverit ois kyllä kultaakin arvokkaampia! :) Mä oon äitini (asuu 70km päässä eikä siis nähdä usein) kanssa neulonut joskus yhdessä ja anopin kanssa myös, mutta anoppi löysi uuden miehen eikä häntä sen jälkeen ole juurikaan näkynyt... Harmi.

    Paranemisia flunssaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näistä yhteisitä neulehetkistä on kyllä tullut tosi tärketä! Saa jakaa neulomisen riemut (ja raivotkin) joka oikeasti ymmärtää miltä tuntuu purkaa työ kolmatta kertaa ja lopulta saada se valmiiksi! :)

      Poista
  2. Luulin että tulen lukemaan Sentti lisää Plaahia -postausta, mutta täällähän olikin jotain ihan muuta. :) Aivan ihana tuo lahjakorttijuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä huomenna tai ylihuomenna!;) Pitää ensin saada se sentti lisää :D

      Poista