Päätin kesäkuun alussa, että käyn kesäkuussa läpi töitä, jotka ovat olleet luvattoman pitkään kesken. No, toistaiseksi olen saanut valmiiksi vain kaksi projektia: Maatuskat ja Hermione's everyday socks. Myös muutamat ikuisuusprojektit, jotka ovat odottaneet vain purkutuomion toteutusta ovat saaneet kyytiä. Niistä yksi oli torkkupeiton alku, jossa virkattiin isöäidinneliö tekniikalla yhtä isoa suorakulmiota.
Peiton ohje löytyy Novitan kevät 2012 lehdestä (ja myös Novitan sivuilta). Tämä projekti oli työn alla sen kaksi vuotta lehden ilmestymisestä ja nyt päätin, että nyt on aika ottaa langat parempaan käyttöön. Minulle oli selkeästi iskenyt jokin lukihäiriö kun olen peittoa alkanut tekemään, sillä käytin lankana Novita 7 veljestä lankaa ohjeessa olevan Nalle langan sijasta. Ja voi kuinka karkealta peitto tuntuikaan. Yritin uskotella aina virkatessani peittoa eteenpäin ettei se langan karkeus haittaa, mutta nyt minun oli vain annettava periksi ja purettava koko tekele.
Olen pitkään haaveillut tekeväni kunnon kirjoneulesukat itselleni, ja purkaessani peittoa päätin, että näistä langoista tekisin sukat itselleni. Katsoin jouluna saamastani Fair islen neulemallit -kirjasta muutaman helpon mallineuleen ja Novitan sukkalehden Villit kirjoneulesukat ohjeesta silmukoiden määrät, kavennuskohdat ym. ja lähdin neulomaan. Noin 15 senttiä neulottuani totesin että meleerattu ruskea ei erotu luonnonvalkoiseta langasta edukseen ja purin hammasta purren senkin tekeleen. Kävin lankavarastostani kaivelemassa lankoja ja käteeni osui petroolin värinen jämäkerä 7 veljestä lankaa. Ja miten olenkaan tyytyväinen että purin tuon aikaisemman tekeleen ja aloitin uudelleen luonnonvalkoisella ja petroolilla.
Nyt saankin jännittää loppuun asti kiristääkö sukka miten paljon pohkeesta ja miten iso jalkapohjasta tulee. Tuossa Villit kirjoneulesukat ohjeessa tehdään kantapää vasta ihan viimeisenä.
Mukavaa sunnuntai-iltaa!